Kohtaamme päivittäisissä ympäristöissämme monenlaisia ääniä. Radio-ohjelmaa kuunnellessa haluat saada selvää toimittajan puheesta, kun taas metsäretkellä et toivo kuulevasi jatkuvasti lentokoneiden ääniä. Prosessoimme siis sekä toivottua, että häiritsevää ääntä. Melu tarkoittaa tätä häiritsevää ja tilanteeseen kuulumatonta ääntä.
Kouluissa ja päiväkodeissa ääntä syntyy paljon ja jatkuvasti, johtuen päivittäin siellä aikaansa viettävien pikkuihmisten taipumuksesta touhuta yhtä sun toista. Eräs universumin rikkumattomista säännöistä kuuluukin näin: ”Kun samaan tilaan kootaan useampi kuin yksi lapsi, syntyy melua.” Eniten melua koulun kontekstissa syntyykin nimenomaan oppilaista. Ääntä syntyy työtavasta riippuen työskentelystä, mutta usein kyse on houkutuksesta täyttää tyhjä tila rupattelemalla omia juttuja vieruskaverille. Rohkeneepa joku julkea välillä huutelemaan luokan toiselle puolelle tai häiritsemään oppimistilannetta ihan huvikseenkin.
Desibelit paukkuvat
On hyvin tiedossa, että oppimisympäristöissä melutaso nousee usein haitallisen korkeaksi. Siitä kärsivät niin oppimistulokset, keskinäinen kommunikointi, kuin kaikkien osallisten hyvinvointikin. Edellisessä blogikirjoituksessani kirjoitin yllättävien häiriöiden aiheuttaman kortisoli-ryöpyn haitallisesta vaikutuksesta muistiin ja oppimiseen. Taistele tai pakene -reaktio menee tavoitteellisen toiminnan edelle. Mitä enemmän tällaisia yllättäviä häiriöitä kohtaa, sitä korkeammassa hälytystasossa aivot jatkuvasti ovat.
Pitkäkestoinen altistus melulle aiheuttaa stressiä ja terveyshaittoja niin oppilaille kuin opettajillekin. Ei ole lainkaan tavatonta, että opettajana pitkään työskennelleille syntyy jopa kuulonalenemaa pitkäkestoisen melualtistuksen vuoksi. Metelöivän luokan yli ääntään jatkuvasti korottavalle opettajalle voi syntyä kurkunpäähän ja äänihuuliin kyhmyjä liian kovasta äänenkäytöstä. Kaikki voivat paremmin, kun melua koulussa saadaan vähennettyä.
Meluherkät erityisen haavoittuvaisessa asemassa
Osa oppilaista kärsii melusta aivan erityisesti. He, jotka ovat aina kärppänä seuraamassa mitä ympärillä tapahtuu tai jotka kokevat vieruskaverin juttelun aivan suunnattoman ärsyttävänä. Oppilas pysyy jatkuvassa hälytystilassa, kun pienetkin supinat antavat aivoille impulssin, että niiltä odotetaan toimintaa. Usein tällöin on kyse meluherkkyydestä. Meluherkällä lapsella melusta aiheutuu erityisen epämieluisa tunne, joka voi ilmetä monin tavoin hermostuneisuutena sekä vaikuttaa käyttäytymiseen ja toimintaan. Kun on tutkittu henkilöiden kokemaa melun häiritsevyyttä, on havaittu, että yksilön meluherkkyys itseasiassa vaikuttaa absoluuttista äänitasoa enemmän tämän kokemaan melun häiritsevyyteen. Koulussa tämä hankaloittaa ainakin keskittymistä, lukemista ja oppimista. Meluherkkyys on yhteydessä lisäksi stressin kokemukseen, mutta myös masentuneisuuteen sekä univaikeuksiin. Meluherkkien lasten tunnistaminen ei ole helppoa, eikä kouluissa aina hoksata yhdistää ongelmallisena käyttäytymisenä näyttäytyvää oireilua juurisyyhyn.
Musiikilla haitallista melua vastaan
Koulujen melututkimuksissa on selvinnyt, että kaikkein häiritsevimpiä ovat ihmisen tuottamat äänet. Läheskään niin häiritsevänä ei pidetä ulkoa kantautuvaa liikenteen ääntä tai ilmastointilaitteen hurinaa. Moni itseasiassa pitää tällaista tasaista äänimattoa jopa rauhoittavana, sillä se peittää ja pehmentää yllättäviä kolahduksia, yskäisyjä ja muita ihmisistä peräisin olevia ääniä.
Yksi tapa vähentää ihmisistä syntyvien äänten häiritsevyyttä sekä luoda ääniympäristö, joka kannustaa häiritsemisen sijaan keskittymään omaan työhön, on hyödyntää rauhoittavaa taustamusiikkia. Taustamusiikin teho perustuu kahteen perustekijään. Kun esimerkiksi itsenäistä työtä tehdessä tilaan lisätään miellyttävä musiikki, vähenee tarve jutella vieruskaverille. On hyvin laajasti tutkittua, miten musiikilla voidaan vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen, tunnetilaan ja jopa hengitystiheyteen, verenpaineeseen ja niin edelleen. Eräs opettaja kuvasi taustamusiikkia ohjeeksi ryhtyä työhön, jolloin omat jutut unohtuvat helpommin.
Toisaalta musiikki toimii ikään kuin huopana, joka vähentää niiden yhtäkkisten äänien häiritsevyyttä, joita kuitenkin välillä tulee. Me EDUAmbiencella kehitämme koulujen ja päiväkotien ääniympäristöjä kestävään suuntaan pedagogisilla taustamusiikeilla ja rentoutusharjoituksilla. Luomme ratkaisuja, joiden avulla opettajat saavat lisättyä luokkansa viihtyisyyttä ja vähennettyä oppitunteja häiritsevää melua.
Ota yhteyttä, niin laitetaan teidän ääniympäristö kuntoon!